Kavaljeeri Gallerian aarteet

Törmäsin vahingossa vanhaan Hämeenlinna Viikkouutisten lehteen (11.2.2011 N:o 5 sivu 5), jonka viidennen sivun alemmalla puoliskolla oli suuri mainos Turengissa sijaitsevasta myymälästä nimeltä Kavaljeeri Galleria. Liikkeen nimi on tyylikkäästi muotoiltu vanhanaikaiseen linjaan sopivaksi, jossa fontti on tyylikkään vanhoillinen ja fontin väri lähenee sävyltään kultaista. Valitettavasti tyylikäs ulkomuoto jää siihen, ja asiakas saa luettavakseen mainostekstin, jossa teksti on erittäin puhekielistä, joskus jopa mahdollisesti ulkomaalaisia sorsivaa. Tällaisia lauseita ovat muun muassa ”loz zipalots Espanja: saa antaa tippiä ei tinki tinki” ja ”Special price for you”. Toki mainonnassa nämä lauseet ovat toimivia, sillä ne saavat lukijat hämilleen ja ajattelemaan asiaa. Erikoiset mainostekstit eivät loppuneet myöskään siihen, sillä tuntui, että he eivät osanneet antaa itse arvoa myytäville tuotteilleen. Mainoksessa on esimerkiksi kuva moottoripyörästä, jota kutsutaan vauhtihirmuksi. Niin kutsutun vauhtihirmun alapuolella on kuitenkin teksti, jossa ilmoitetaan näin: ”Valot pelaa, torvet soi ja lähtee kuin purkka tukasta (EHKÄ)”. Ostaisitko itse tällaista tuotetta? Minä en ainakaan.

Myöhemmässä vaiheessa aloin kuitenkin pohtimaan heidän mainontansa toimivuutta. Olisi ollut mielenkiintoista käydä paikan päällä katsomassa, saiko hieman erilainen mainos ihmiset uteliaiksi Kavaljeeri Gallerian aarteista. Itse ainakin kiinnostuin heti, mitä kaikkea yksi kauppa voikaan pitää sisällään. Tämän tyylisellä mainoksella on kuitenkin vaara tehdä liian radikaali lähestyminen potentiaalisiin asiakkaisiin. Kavaljeeri Galleria ainakin mainoksen hintojen perusteella myy arvokkaita tuotteita patsaista käsinsolmittuihin villamattoihin, joten antaako puhekielinen, lähes humoristinen teksti halvan kuvan galleriasta? Tämä jää lukijoiden päätettäväksi, kenties näemme vastaisuudessa enemmänkin tämän tyyppisiä mainosratkaisuja.

Rakas VR...

Aloin tässä päivänä eräänä juna-asemalla junaa odotellessani ajattelemaan VR:n mainontaa. Pakkasta oli enemmän kuin Siperiassa ja kyllä, juna oli myöhässä. Ensin en saanut päähäni yhtä ainutta VR:n mainosta ja vihoissani tuhisin, että ei tietenkään VR:llä ole mitään muistettavia mainoskampanjoita, koska VR on ainoa laatuaan. Jos joku päättäisi vetää raiteet VR:n raiteiden viereen, saattaisi mainontakin saada hieman uutta merkitystä ja potkua. Sitten päähäni pälkähtivät hellyttävät Helsingin rautatieaseman kivimiehet, jotka koristavat aseman sisäänkäyntiä ovien molemmilla puolilla. Maapalloa kannattelevat graniittimiehet ovat kuvanveistäjä Emil Wikströmin käsialaa. VR on käyttänyt näitä graniittimiehiä mainonnassaan laajasti jo vuodesta 2002 alkaen. Miehet ovat touhunneet niin televisio-mainoksissa kuin piristäneet VR:n muutakin mainontaa niin junan sisällä kuin muussa painetussa mainonnassa. Kivimiehet ovat saaneet tunnustusta myös suuremmalta taholta, sillä Mainostajien Liitto palkitsi VR:n vuonna 2007 Vuoden Mainostaja -pystillä.(http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2007/03/22/vrn-kivimiehet-hurmaavat-charmillaan/20077308/135)

Mainokset ovat auttaneet asiakkaita luomaan VR:stä positiivisia mielikuvia ja arvostus yhtiötä kohtaan on kasvanut. Kun seisoo asemalla umpijäässä ja ulkomuoto alkaa vähitellen muistuttaa yhä enemmän lumiukkoa, ei ajatus hassuista kivimiehistä ole kovinkaan lämpöinen. Nousee esiin ajatus, että hyvä ja onnistunut mainonta kyllä osaa kääntää asiat aivan nurin kurin. VR saa enemmän asiakkaita ja kiinnostavuus junamatkailuun kasvaa, vaikka mikään kyseisen yhtiön toiminnassa ei viittaa siihen. Junat ovat myöhässä, koska kukaan ei ikinä muista, että Suomessa on talvella pakkasta ja myös jotain valkoista sataa välillä taivaalta, junankuljettajia liiskaantuu toisten junien perään ja junat ajelevat päin seiniä. Tämä yritys, jos mikä on todistus siitä, että onnistunut mainoskampanja, joka nostaa hymyn katsojan huulille ja herättää positiivisia mielikuvia voi pelastaa paljon. Toki ei pidä unohtaa, että VR on ja tulee varmaan myös olemaan tulevaisuudessa Suomen ainut junayhtiö. Tämä saattaa myös vaikuttaa asiakkaiden päätöksiin kulkuvälineistä. Välillä tuntuu, että jos nyt lähtisin kävelemään, olisin samaan aikaan perillä kuin juna.

Haluaisitko kenties laaman opetusvideon hyllyysi?

Saunalahti – meille kaikille niin tuttu teleoperaattori. Saunalahti on tunnettu erikoisista mainoksistaan, mainoslauseistaan, uudenlaisista kampanjoistaan ja nyt myös laamoista. Mitä ihmettä, vai mitä? Mainos antaa erittäin selkeän kuvan siitä, että on myymässä laaman opetusvideota kaikille niille, joilla on kotilemmikkinä laama. Tällä hetkellä sosiaalisia piirejäni pohtiessa yritän muistella, kuinka monella onkaan laama lemmikkinä. Nopean muistion läpikäymisen jälkeen totean, ettei kenelläkään. Minkä kumman takia televisiossa sitten pyörii mainos laaman opetusvideosta? Aikani miettiessä tulee yhtäkkiä mainoksessa kirkkaan oranssit värit ja tuttu Saunalahti-logo, jonka perään huomautetaan, että onneksi Saunalahden liittymissä sentään on jotain järkeä.

Nykypäivänä on aina vain tyypillisempää tuoda mitä erikoisimpia ideoita mainontaan. Yksi parhaimmista mainonnan keinoista onkin liioittelu ja huumori, eikä niitä kyseisestä mainoksesta kyllä puutukaan. Alkuihmetyksen jälkeen voi oivaltaa, kuinka uniikki idea on tuoda normaalimainontaan Ostos-tv -tyyppinen mainos, jossa tietyllä tavalla ivaillaan täysin järjettömille tuotteille, joita television ostoskanavilla kaupataan. Saunalahden mainos herättää varmasti huomiota, saa joko ihastumaan tai vihastumaan, antaa uuden ilmeen koko Saunalahdelle, mutta silti myötäilee Saunalahden humoristista, hiukan jopa ironista mainoskampanjaa. Voisi siis uskoa kampanjan toimivan erinomaisesti, onhan tässä otettu huomioon niin vauvat kuin vaaritkin. Jo aikaisemmassa bloggauksessa huomattiin, kuinka mainonnan ideana on luoda ja jakaa mielipiteitä. Mikäli mainoksesta puhutaan, tai sitä kritisoidaan, on se huomattu.

Kyseisessä mainoksessa ei kehoteta ostamaan, ei luvata pidempää tai parempaa elämää eikä edes anneta lupausta paremmasta tulevaisuudesta. Heidän sanojensa mukaan heidän liittymissä on järkeä, siinä se pieni ero löytyy. Tämä on se kaiken kattava lause, joka ei tarvitse vierelleen lisävakuutteluja; onhan Saunalahden liittymän hankkiminen huomattavasti järkevämpi teko kuin tilata pesunkestävä laama-video.

Taattua laatua, vain Lidlistä!

Kaikki varmaan tietävät Lidlin ja ovat joskus käyneet ostoksilla tässä kyseisessä ”Saksa-kaupassa”. Varsinkin vanhempien ihmisten kohdalla olen huomannut usein epäluuloja kyseistä kauppaa kohtaan. Siellä käydään, koska kaikki on niin halpaa, mutta koska kaikki on niin halpaa, on sen oltava myös huonompaa. Ja tämähän johtuu vain siitä, että tuotteet ovat niitä ulkomaalaisia. Ovatko ne nyt sitten edes syötäviä? Jotakin rikollista toimintaahan siihen on pakko liittyä, kun on niin halpaa.

Lidl on mielestäni hyvin lähtenyt mainoksillaan vastaamaan näihin kyseisiin ennakkoluuloihin. En ole enää vähän aikaa mainoksia TV:ssä nähnyt, mutta jonkin aikaa sitten ne pyörivät siellä tiuhaan. Lidl ei lähde muuttamaan tai kieltämään imagoaan, vaan on kääntänyt asian huumoriksi ja mainosten keulahahmoksi on valittu kukas muukaan kuin juntti, keski-ikäinen suomalainen mies. Mainoksia pyörii useampi erilainen, mutta tässä kyseisessä yritetään maksaa ostokset Saksan markoilla ja kiitoskin kuuluu komeasti saksaksi Danke Schön! Lopun lausahduksella ”Järki käteen ja ostoksille” vedotaan ihmisiin. Siinä on mukana viesti, että älä nyt sinä hyvä ihminen ole yhtä tyhmä kuin mainoksen mies! Osta Lidlistä, koska meillä on samat tuotteet kuin muilla, mutta vain halvempana.

Lidl mainontatiimi osaa kyllä hommansa. Uudemmasta päästä on mainos, joka mainostaa jogurttia. Siinä leikitellään sukupuolirooleilla, vaimo istuu sohvalla ja mies häärää ympäri asuntoa Marimekon paita päällä. Paras kohtaus on, kun mies paistaa pullia ja ihmettelee: ”Mites tää yks on näin lässähtänyt?” Monia tämä mainos ärsyttää, mutta en mahda sille minkään, että minua naurattaa. Mainonnan ideanahan on vedota ihmisiin, aina se ei vaan voi vedota myönteisesti, vaan joskus mennään ärsytyksen puolelle.

We're not that amused...

Tässä tämä nyt sitten on; oma uunituore blogimme, joka sai kasteessa nimekseen Emmin niin usein hokeman lausahduksen. Toki muutimme sen "me" muotoon.

Meinasimme pitkään nimetä blogimme lyhyesti ja ytimekkäästi Heidin ja Emmin blogi, mutta jotkut tyrmäsivät sen liian tylsänä. Meistä se olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Tämä ehkä kertoo, että tarvitsemme hiukan harjoitusta ennen loistokkaalle mainosuralle siirtymistä.

Olemme siis Heidi ja Emmi, kaksi tradenomiopiskelijaa Hämeenlinnasta. Yleensä olemme ihan mukavia tyyppejä, mutta tällä hetkellä ylistressaantuneita hermokimppuja, jotka yrittävät ryömiä tiensä läpi loputtomien velvollisuuksien ja tehtävien. Olemme lähdössä maaliskuussa Kiinaan (kyllä, se oli pakko tuoda esille) ja niin kuin se meille iloa tuottaakin on se tuonut mukanaan loputtoman määrän ei niin kivoja käytännönjärjestelyjä. Ei auta valittaa, lähdemme reippaasti kohti maaliskuuta (5 viikkoa tai 35 päivää (mutta emmehän me niitä laske)). Koitamme matkan varrella heittäytyä mainonnan syövereihin ja pitää silmät ja korvat auki raportoidaksemme ahaa-elämyksistä ja tuntemuksista blogiimme tradenomin ominaisella asiantuntijuudella.

Kyseessä on siis mainoskielen kurssiin sisältyvä tehtävä, jossa viiteen opintopisteeseen päästäksemme pidämme blogia havainnoimastamme mainonnasta ja mainoskielestä niin telkkarista kuin myös muusta mediasta.